Talomme on rakennettu 1918 ja ulkorakennuksia ties koska. Ne sisältävät aarteistoa, jota nyt saamme ihastella.Juu eipä tässä vapaa-ajankäyttöongelmia ole. Jos sekunninkin mietit, mitä sitä tekisi, ainaa löytyy ainakin nurkkien siivousta. Pihapiirimme muistuttaa yhä enemmän Emmerdalen Dinglen klaanin pihaa. Ruosteinen pakettiautokin löytyy. Kuinka paljon tavaraa ihminen oikein tarvitseekaan?
Viime aikoina aikaani ovat tuhlanneet myös puhelinmyyjät. En ole saamattomuuttani tehnyt sitä estoa (tai edes ottanut selvää miten se tehdään), ja nyt on vissiin joku puhelinmyyjien virkistysviikko ollut kun kaikki soittelevat. Minulle on kaupattu lehtiä, alusvaatteita, tilaa 020202-puhelinluettelosta sekä liittymää. Ne puhelut ovat ilkeitä, sillä vastaan kaikkiin soittoihin (työpuhelin kuitenkin) ja olen huono pääsemään eroon myyjistä. He puhuvat päälleni, vaikka yritän estellä, etten tilaa. Eivätkä vedä henkeä litaniansa välissä. Pakko se on vain sitten väkivalloin katkaista se puhetulva ja sanoa tiukasti ei kiitos.
Vallukin löysi jotain kivaa itselleen. Aika makaaberia!Rauhallista viikonalkua!
17 comments:
Tämän innoittamana kirjotin puhelinmarkkinoinnista ja sen estämisestä.
Kiitos vinkistä Mari Koo - yritinkin jo soittaa postauksessasi mainitsemiin mestoihin mutta niin vissiin moni muukin, sillä jonotusaika on mahdoton. :) Joku tn kerta sit (viimeistään sitten kun myyjä taas soittaa).
Eipäs kun nyt kävin tekemässä noi molemmat Mari Koon postauksesta löytyneet asiat.
Pari päivää sitten mulle soitti joku täti kun olisin saanut kokeilla jotain lehteä niin ja niin kauan ilman mitä lie ja plaa plaa... En saanut ollenkaan suunvuoroa ja harmistuin siitä niin, että vain katkaisin puhelun tökerösti sanomatta mitään.
Sun Vallu on aina niin puhtaan ja pehmeän näköinen, että tekisi mieli päästä silittämään.
Jalka suussa on kyllä aika kauhuelokuvamaista!
Kuvan perusteella teillä päin on ainakin harrastettu ahkerasti pyöräilyä; koko piha on täynnä erinäköisiä ja -kokoisia polkupyöriä. Ehkä sieltä ulkorakennuksen kätköistä vielä löytyy I. K. Inhan ikioman pedaalimenopelin vuodelta 1800 ja jotakin...
Olin viime viikolla pesemässä astioita, kun puhelin alkoi pimputtelemaan vaativasti. Vastasin puhelimeen ja kuulin toisesta päästä epäselvää mutinaa ”mmmmm...olette voittaneet...mmmmmm...siispä...”. Joo, siellä oli taas joku puhelinmyyjä.
Tämä yksilö ei kaupannut lehtiä tai kännykkäliittymää, vaan välitti minulle ilouutista, että olin voittanut boxerit arvonnassa, johon en ollut ainakaan tietääkseni koskaan osallistunut. Olisin saanut palkinto-boxerit kotiini naurettavalla 1,5 euron käsittelykuluilla. Huimaa! Boxerikauppoja ei syntynyt.
Soitin tänään Robinsson-palveluun ja yritin kytkeä suoramarkkinointieston päälle, mutta yritykseksi se vain jäi, sillä puhelinpalvelussa oli ruuhkaa ja jokainen odotusminuutti maksoi 0,39 euroa. Muutaman minuutin jaksoin jonottaa, jonka jälkeen hermostuin ja läppäsin luurin kiinni. Olen kerran aikaisemminkin yrittänyt päästä Robinsson-palvelun käyttäjäksi, mutta silloinkin eteneminen tyssäsi jonoon. Ei vaikuta lupaavalta.
Sattuipas sopivasti... Juuri tänään ystäväni kysyi minulta tuon suoramarkkinointikiellon puhelinnumeroa. Ovat tainneet tosiaan myyjät aktivoitua (tai onkohan enemmän työvoimaa kun koulujen lomat on alkaneet?), koska toinenkin ystävänikin oli saanut tarpeekseen. Itselläni tuo kielto toimi oikein mainiosti sen kolme vuotta kun se on kerrallaan voimassa, mutta sen jälkeen sukkaklubien yms. puheluita alkoikin taas virrata. Täytyy nimittäin itse muistaa uusia se kielto ja minä tietenkin unohdin. Toisaalta minun ei tarvitse kuin mainita, että olen uusinut kieltoni ja myyjät lopettavat puhelun toivotellen hauskaa päivänjatkoa. Suosittelen siis kiellon tekemistä jos ei kaipaa myyntipuheluita! Jonottaminen on kyllä sen rauhan arvoista.
Toisaalta säälin myyjiä, sillä se työ on aika kamalaa ja toisaalta tykkään puhua puhelimessa, joten en heti aina haluaisi lopettaa puhelua.
Koska kuitenkin tiedän, etten osta mitään, en halua tuhlata myyjän aikaa (omasta ajasta en nähtävästi ole yhtä huolestunut tässä suhteessa) ja sanon täpäkästi heti alkuun, kiitos, en aio tilata. Jos juttu jatkuu - ja se aina jatkuu - sanon saman uudestaan, kiitos en aio tilata, kiitos vain.
Kukaan ei ole jatkanut tämän jälkeen. En välttämättä yleensä ole näin päättäväisen kuuloinen, mutta jostain syystä näissä tilanteissa se tulee esille. Eräs tuttu taas lopettaa lehtimyyjien puheet sanomalla, että lehti tulee jo työpaikalle, jolloin kuulemma jää myyjällekin mukava mieli, mutta puhelu loppuu.
Avomieheni muuten vastasi ensimmäisillä treffeillämme ravintolassa syötyämme puhelimeen. Luulin hänen puhuvan äitinsä kanssa, koska hän oli todella kohtelias ja ei millään meinannut saada puhelua loppumaan, mutta se olikin puhelinmyyjä. Melkein jäi ne treffit siihen, mutta päätin kuitenkin katsoa sormien läpi. Ruokapöydässä kun ei minusta puhuta kännykkään.
Feissarit ovat muuten usein ärsyttävämpiä kuin puhelinmyyjät syyllistäessään ihmisiä. Viimeksi perjantaina tunsin olevani huono ihminen, kun oli pakko vastata ei kysymykseen, olisiko pieni hetki aikaa ympäristökysymyksille. Tulee heti tunne, että enpä minä itsekäs possu siis ympäristöstä välitä, vaikka kyse olikin muusta. Mietin heti, että pitää keksiä joku fiksu vastaus tähänkin. Ehkä "kiitos ei juuri nyt" toimii.
Minä soitin eilen sinne Robinssoniin kymmentä vaille kuusi - se on kuuteen auki - ja pääsin läpi ilman jonoa. Nyt on esto tehty. Jee.
Onhan se ikävää puhelinmyyjien kannalta, työtäänhän he vain tekevät. Minä kuitenkin soisin, että moista työtä ei olisi edes olemassa. En ikinä, ikinä tilaa puhelimessa mitään, ja koen kamalan vaivalloiseksi estellä ja esittää tekosyitä. Sitä, että "töissä saan lukea sen lehden" en kyllä käytä, sillä silloin myyjä alkaa vain kaupata firman toista lehteä.
Kerran peruin erään (naisten)lehden tilauksen (kyllä, minä siis tilaan lehtiä, en vain puhelimitse ex tempore -tyylillä) ja noin viikon päästä perumisesta minulle soitettiin tilaajapalvelusta ja tarjottiin uutta diiliä. Sanoin ettei käy. Syytä kun kysyttiin, kerroin totuuden: sain tarpeekseni kun lehdessä taas kerran oli monen kymmenen sivun horoskooppiekstra. En halua maksaa sellaisesta! Minun kannaltani horoskooppisivujen kohdalla voisi lukea lorem ipsum lorem ipsum.
Rapsa: Feissareita kammoan. Eivät ne edes usko jos sanoo että "olen jo jäsen". "Niin varmaan" kuuluu vattumainen vastaus.
Dinglet on mitä parhaimpia tyyppejä, joten voitte olla tyytyväisiä. Joku kirjoitti feissareista. Minuakin ne yleensä ahdistelevat. Perussuomalaisten feissari tosin jätti toissapäivänä rauhaan...
Feissareiden, kaupustelijoiden, kerjäläisten humalaisten ja vastaavien ahdistelusta pitää ilmoittaa poliisille. Poliisi pamputtaa tarvittaessa ja palauttaa järjestyksen.
Esa täällä on siis toinenkin Emmerdale-fani? Haaveilin joskus jopa matkasta Emmerdalen kuvauspaikoille... mutta sen sijaan loinkin vastaavan ympäristön tänne.
Humppaveikko en noin radikaaleihin toimenpiteisiin ryhtyisi, mutta olisi suotavaa että kaupustelijat uskoisivat että ei on ei.
No mutta humppaveikko varmaankin tarkoitti että jos näkee ao. henkilöitä ahdisteltavan niin siitä ilmoitetaan poliisille :-).
Mistä muuten juontuu sana feissari ?
Face to face tai ihanan muodikkaasti f2f. Amnesty haki lehdessään töihin sellaisia, joten sieltä opin uuden asian.
Oppipas landepaukkukin uuden sanan ja merkityksenkin vielä. Feissari...
Amnestystä näin muuten todella hienon hupparin beijing 2008 + logo ja amenesty international ;D meinasin ratketa kun en sin luulin että se on viralline beijing2008 huppari ja olin vähän kyseenalaintamassa sitä urheilukisaa - luulisin että urheilusivujen ja horroskooppi sivujen kohdalla voisi minulla lukea lirum larum ...
jellona
Älä vain mihinää tapaukses, ikänä, koskaa, hävitä nuota pyöriä! Jos et itte niillä mitää tee, niin täälolis yks vapaaehtoonen.
Ja kyllä, etelä-pohjanmaan murre on kamalan näköistä kirjoitettuna, mutta josko tämän kerran.
Sanoo eräs sivuille sattumalta eksynyt polkupyöräihastelija :)
Post a Comment